ohjaaja: Jess Franco (1970)
pääosissa: Christopher Lee; Herbert Lom; Klaus Kinski


Bram Stokerin klassiseen vampyyritarinaan pohjautuva Count Dracula kertoo Jonathan Harkerista (Fred Williams), joka saapuu kreivi Draculan kotiseudulle solmimaan omaisuuskauppoja, mutta joutuukin pahansuovan kreivin vankityrmään. Hän koettaa paeta ja onnistuukin siinä, päästen toipumaan professori Van Helsingin (Herbert Lom) klinikalle Lontooseen. Klinikalla on jo ennestään yksi Draculan uhri, järkensä menettänyt ja kreivin riivaama Renfield, jota esittää tosielämässäkin kantakirjakahelina kunnostautunut Klaus Kinski. Kotvasen kuluttua Dracula saapuu Lontooseen pahat mielessään, ja kun Jonathanin morsian Mina (Maria Rohm) sekä hänen ystävänsä Lucy (Soledad Miranda) saapuvat vierailulle pikkuhiljaa tokenevan Jonathanin luo hekin saavat tuta kreivin verenhimon: Kun Lucy joutuu Draculan uhriksi Van Helsingille valkenee lopultakin mistä on kysymys, ja hän lähtee apulaisineen kreivin perään vakaana aikeenaan saada pääpahan sekä hänen vampyyreiksi muuttuneiden uhriensa päät vadille.

Monien mielestä Francon versio Stokerin kertomuksesta on suhteellisen onnistunut pieneen budjettiinsa verrattuna, ja lisäksi se on myös uskollinen alkuperäiselle tarinalle toisin kuin monet muut samasta aiheesta tehdyt filmatisoinnit. Omasta mielestäni tuo ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä edellämainittu pieni tuotantobudjetti näkyy liian selkeästi monenkin osa-alueen kohdalla, ja Francon poikkeaminen hänen tavaramerkikseen muodostuneelta sleazeuralta vakavemman elokuvan pariin on tällä kertaa mennyt pahasti metsään. Näyttelijöiden esiintyminen on varsin heikkoa läpi koko elokuvan eivätkä he tunnu saavan rooleistaan oikein kunnolla mitään irti, ja ikävä kyllä myöskään juonen uskollisuus alkuperälleen ei pääse loistoonsa toteutuksen takkuavuuden ja ennenkaikkea tylsyyden vuoksi. Soledadin rooli on loppujen lopuksi melko pieni ja rajoittunut, joten tässä elokuvassa hän ei vielä päässyt kukoistamaan lähellekään niin täysipainoisesti kuin myöhemmissä ja kaikkein suosituimmissa elokuvissaan, mutta kaikkein suurin yksittäinen pohjanoteeraus on Kinskin rooli Renfieldinä joka on sinänsä toimiva mutta tuntuu täysin irralliselta koko muuhun elokuvaan nähden.

Osittaisesta epäonnistumisestaan huolimatta tämä elokuva oli tärkeä virstanpylväs Soledadin näyttelijänuralla kansainvälisyytensä ja laajan levikkinsä vuoksi potkaisten hänet paljon aiempaa suurempien yleisömassojen tietoon, ja kuvausten aikana hän onnistui myös tekemään vaikutuksen vampyyrin roolissa lukemattomia kertoja näytelleeseen veteraaninäyttelijä Christopher Leehen: Kohtaus, jossa Dracula viettelee Lucyn ja puree häntä kaulaan, jouduttiin kuvaamaan uusiksi liki 30 kertaa koska Lee ei pystynyt kunnolla keskittymään heidän välillään olevan jännitteen takia, ja hänen kerrotaan sanoneen: "Olen tehnyt vastaavia kohtauksia monta kertaa, mutta tämä nainen saa minussa aikaan jotain sellaista mitä kukaan muu näyttelijätär ei ole tehnyt." Suurempaa kunnianosoitusta kulmahampaiden kuninkaalta olisi tuskin voinut saada.